Ja ilman niitä kompastuskiviä. Kieltämättä, nyt kun kiellän itseltäni liiat hiilihydraattien syömiset vierottaakseni itseni sokerinarkkiudesta, tänään valmistamani makaroonilaatikko oli melkein liian houkuttava. Mutten ottanut. Hyvä minä! En taistele täysin hiilihydraatteja vastaan, mutta jos ne eivät ole suunnitellusti päivän ruokavaliossa, en ota niitä. Tai siis ainakin yritän olla ottamatta. 

 

Mietin tätä blogiakin tänään, siitä huolimatta lukeeko tätä kukaan koskaan, tämä on jopa terapeuttista. Vaikka uraani onkin takana vasta huimat 2 päivää :-) Nimittäin tänään kun koin ruisleipäpussin ja oivariinin jopa liiankin houkuttavaksi, ajattelin heti että tästä voisi kirjoittaa. Himotukset menivätkin sitten ohitse sen siliän tien. Tietysti olen pohtinut itseänikin normaalia enemmän. Tai siis juurikin sitä miksi toimin niin miten olen taas toiminut, siitä huolimatta että tiedän sen tekevän minut "sairaaksi". Toivon että jonain päivänä se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja ymmärtäisin mikä se mun ongelma ylipäätään sit onkaan. Ja että hyväksyisin itseni. Ja että voisin jälleen paremmin ja jaksaisin paremmin. Kultainen keskitie ehkäpä? Mietin myös sitä, että ehkä pitäisi vähentää tavoitteita niin ulkonäköä ja painoa koskevissa asioissa, ainakin siihen asti että saan pään kasaan. Jos siinä sivussa yritän elää ihmisiksi, ehkä se ongelma ratkeaa kuin itsestään?