Dodii! Finally.

Tämän blogin tarkoitus on lähinnä selventää itselleni omia tapojani toimia, miksi miten milloin. Pääpaino tosissaan ehkä tällä hetkellä mieltä polttavassa aiheessa - Syöminen, liikunta ja elämäntavat.

 

Olen entinen merkittävästi ylipainonen. Nyttemmin taidan kiikkua normaalin rajoissa. Siihen tulokseen pääsin vuoden kovalla työllä, liikkumalla kuin hullu, syömällä terveellisesti ja proteiinipitoisesti. Jutat ja kaikki muutkin on meikäläiselle tuttuja juttuja. Nyt ehkä puolen vuoden sisällä kuitenkin jotain omassa päässä on tapahtunut. Merkittävästi ylipainoinen minä on taas alkanut nostaa päätään. Syön karkkia, herkkuja, mätän leipää palatolkulla ja kerroksella voita, syön välipalojen välipaloja. Tämänkin aamun aloitin syömällä varmaan 400g irtokarkkeja sekä hunajapaahdettuja suolapähkinöitä. Siis WTF? Olin vetänyt yli päivän energiatarpeesta jo ennen puoltapäivää. Hei haloo, missä järki?

 

Sitten liikkuminen. En enää liiku. Töissä tulee liikuttua työnkuvan vuoksi ja käytän kaiken mahdollisen hyötyliikunnan mitä saan, mutta kotona ainoa liikunta tapahtuu sohvalta kohti WC:tä ja jääkaappia. Tapanikin on siis palautunut merkittävästi ylipainoisen seutumille. Olen väsynyt, olo on vetämätön, päätä särkee. Liikaa hiilareita ja niitä mahdollisimman huonoja vielä. ARGH!

 

Mikä mua vaivaa? Enkö tosiaan ole oppinut niistä läskivuosista, joista kärsin niin henkisesti ja fyysisesti? Nyt kun vihdoin jo pääsin sujahtamaan farkkuihin ja näyttämään hyvältä, koin itsetuntoni kohoavan kuin raketti, alan syömään jälleen kuin sika ja lysähdän sohvalle? Mitä on aivotoiminnassa tapahtunut?

 

Olen sairastellut aika paljon joo, mutta ei se oikeuta minua pilaamasta jälleen kroppaani. Ehkäpä tervehtyisin nopeammin, jos huolehtisin itsestäni? Olen vain sallinut sallimistani kaiken itselleni, haen muilta hyväksyntää toiminnalleni että saan mussuttaa rauhassa ja makoilla maha killallaan. Elän jatkuvassa itsesyytösten ja huonon omatunnon ympäröimässä maailmassa. Syön ---> kadun. Silti syön. Jonkin sortin syömisongelma minulla on. Miten saan taas aivoni sille moodille, joka tervehdyttää minut? Jolla saan itseni taas tuntemaan itseni seksikkääksi ja hyväksytyksi? En hyväksynyt itseäni lihavana, enkä nytkään. Aina sama muodoton möllykkä tuijottaa peilistä. Tiiraan jokaista makkaraa arvostellen ja näytän aivan kamalalta. Kaikki tämä kulminoituu jälleen, kun en enää välitä mitä syön. Ruoka tekee minut sairaaksi. Siis vääränlainen ruoka! En enää syö elääkseni, vaan JÄLLEEN KERRAN elän syödäkseni. Kuka tulisi vasaralla takomaan järkeä päähän?