Hmm.

 

Eilinen meni sitten kokonaisuudessaan niin, että aamuisen karkkimässäilyn jälkeen tuli vielä käytyä eräillä synttäreillä, jossa mussutettiin päänsärkyyn asti täytekakkua sekä pitsaa + muita lisukkeita. Iltaa kohden sentään sain sen verran järkeä päähän että join jopa yli litran vettä ja söin suhteellisen järkevästi. Kuitenkin aika pohjamutia myöten meni eilinen. Jälleen.

 

Tätä päivää en vielä ole saanut ryssittyä, mutta veikkaan että omat kompastuskivensä tämäkin päivä tarjoaa... katsotaan onko sitä luonteenlujuutta vielä olemassa meikäläisellä? Ilmeisesti kohdallani on turha asettaa kovinkin pitkiä aikatavoitteita asioille, kunhan nyt selviäisi edes tunnin tai päivän kerrallaan. Eniten mua pelottaa se, että lihon takaisin masentuneeksi ihmisraunioksi. En oikeasti usko että kukaan tykkää tai haluaa olla lihava. Ei sen esteettisyyden vuoksi, vaan siksi että se itse ihminen katoaa sinne läskivuoren sisään. Niinkuin esimerkiksi minä, ja kuten moni muukin, selviää lihavana elämänsä sillä' että osaa tehdä pilkkaa itsestään ja nauraa itselleen, jatkuvasti. Kuitenkaan ei se hauskaa ole, päinvastoin. 

 

Noh, koetetaan saada aika kulumaan ja toivotaan että päivä ei tarjoa muita henkisiä kompastuskiviä, jotka saisi mun laisen tunnesyöpön tyhjentämään taas koko leipäpussin. Ja voirasian. Ja mä en edes lupaa et nyt mä tsemppaan ja en syö kuin salaattia koko päivän! En mä ala siihen. En anna lupauksia joita en voi pitää. Haluan lähinnä pohtia et miksi mä missäkin tilanteessa toimin aina milläkin tavalla. Eli mun tapauksessa sillä syömisellä. Miksi?